Lakosta on kulumassa nyt neljäs päivä. Ette arvaakaan miten paljon pelkään lipsahtavani ostamaan jotain koska en muista lakkoa! Jokainen kortin höyläys herättää minut miettimään mitä olenkaan kantanut kassalle. Tähän mennessä kaikki vielä hyvin, mutta houkutuksia on joka puolella! Miksi, oi miksi minulle tulee sähköpostiin mainoksia alennusmyynneistä ja lukemissani blogeissa on kaikkea muuta houkuttelevaa? Olen pelkästään perjantain aikana kuolannut MoiMoin nahkaista olkalaukkua, Töysän kenkätehtaan huopalapikkaita ja Arelan kashmirhuiveja. Ei tämä lakko tosiaan ole helpoimmasta päästä. Kaikista huvittavinta on se, että en pystynyt kylmästi poistamaan mainossähköpostia. Minun oli ihan pakko klikata se auki ja katsoa mitä "menetän". Onneksi tällä kertaa alessa ei ollut sitä haluamaani olkalaukkua niin ei kirpaissut yhtään. Elämäni olisi helpompaa jos peruuttaisin kaikki mainospostit. Se lienee ostoslakon oivallus numero yksi.
Eeva kysyi edellisen postauksen yhteydessä, että miten menettelen mahdollisten synttärilahjojen kanssa. Siitä unohdinkin mainita sääntöjen yhteydessä eli minun säännöissäni lahjojen ostaminen muille ihmisille on sallittua. Mutta tulen varmasti harkitsemaan ostoksiani, sillä huomaan huvituksekseni että lakko vaikuttaa jopa ruokaostoksiini - mietin että onko ruokaostoksissa jotain mitä en välttämättä tarvitsisi. Katsotaan olenko kuuden kuukauden lopulla tullut hulluksi sentinlaskijaksi joka miettii joka sentin sijoittamista vai kompensoinko ostoslakkoa ostamalla ylenmäärin ruokaa ;)
Mistä ihmeestä keksin joka päivä haluta jotain? Sähköpostimainokset eivät varmasti auta asiaa, mutta me saamme oikeasti virikkeitä ihan joka tuutista. Aina kun googlaa jotain, sivupalkkeihin ilmestyy mainoksia, facebookissa on mainoksia, lehdissä on mainoksia, metrossa on mainoksia ja niin edelleen loputtomiin. Oikein hämmästelen aina kun on keksitty uusi paikka mainostaa, kuten rakennusten julkisivut, bussien istuinten taustat ja vaikkapa kauppakuitin taustat. Pystyykö joku muka olemaan täysin immuuni näille mainoksille? Etteivät esimerkiksi mainokset -50% aleista hetkauttaisi? Ilman näitä mainoksia en olisi kyllä keksinyt haluta vaikkapa niitä hitsin huopalapikkaita. Ne on kyllä niin törkeän ihanat.. Pääni sisällä asuva pieni shoppaaja oikein hieroo kätösiään yhteen ja miettii voisiko ostaa ne seuraavana "sijoituksena"? Lakon päätyttyä on kylläkin kesä, ehkä silloin huopalapikkaat eivät ole ihan tarvelistan ylimmillä sijoilla.
Kertokaa konstinne vastustaa mainosten ihmeellistä taikaa? Ettekö joskus uppoa illuusioon siitä miten se tietty vaate päällä näytäisitte ihanammilta tai miten elämänne olisi coolimpaa kun omistatte sen tietyn tavaran?
Näinpä. Ostan lentokentiltä vaikka mitä ihanuuksia sillä selityksellä, että "se on melkein ilmainen, kun ajatellaan, mitä se verollisena maksaa", ja sitten huomaan hätkähtäen kuulostavani Becky Bloomwoodilta Himoshoppaaja-kirjoista (jotka sinun kannattaa muuten ehdottomasti lainata kirjastosta, kuten sanoinkin ;). Ihmettelen itsekin, missä vaiheessa tämä ostosvimma oikein kasvoi osaksi minua.
VastaaPoistaAi niin, pitihän vinkkejäkin antaa. Mulla on selaimessani kirjamerkkikansio "things i want to get" ja aina kun näen netissä jotain ihanaa, pistän kirjanmerkin. Sitten tasaisin väliajoin tyhjennän koko kansion, enkä enää muista, mitä siinä oli.. :D
VastaaPoistaEhdottomasti lainaan nuo Himoshoppaaja -kirjat ja raportoin tännekin tunnenko samankaltaisuutta Beckyn kanssa! :D Kiitos vinkistä!
PoistaOho, sinullapa on raaka metodi mielihalujen tappamiseksi :D Mutta uskoisin että on kyllä toimiva. Ehkä voisin kokeilla. Tai sitten kansioni paisuisi jättimäiseksi. :P