torstai 2. tammikuuta 2014

Uuden vuoden haaste: shoppailulakko

Katsellessani omistamani tavaran määrää ja miettiessäni mitä kaikkea omistan (tai mitä kaikkea en muista omistavani).. Se riitti päätöksen syntymiseen - päätin että ryhdyn shoppailulakkoon. Puolen vuoden ajaksi. Tämä lienee oudoin päähänpistoni tähän mennessä. En ole ikinä haastanut itseäni ihan aikuisten oikeasti. Eräs kaverini ryhtyi muutamien kuukausien ajaksi kasvissyöjäksi. Ihan vain koska hän halusi haastaa itsensä. Kun hän sai vahingossa lihaa suuhunsa, hän sylkäisi sen heti pois - ihan vain periaatteesta. Ihmettelin että miksi kukaan haluaisi haastaa itsensä tuolla lailla - ei lihaa muutamaan kuukauteen?! Kun sitten ajattelin että minäkin haluaisin joskus haastaa itseni, kysyin poikaystävältäni että mitä jos rupeaisin kasvissyöjäksi joksikin aikaa. Hän nauroi itsensä kipeäksi.

Hyvä on, minun oli siis keksittävä jotain muuta. Koska lähtöni Tanskaan lähestyy kovaa vauhtia, tuli ajankohtaiseksi miettiä omaisuuteni määrää. Huomasin että määrä on korvannut laadun. Olen kyllästynyt siihen, että vaatekaapista ei löydä mitään päällepantavaa vaikka kaapit pursuavat vaatteita. En ole tyytyväinen kämppäni sisustukseen. Näen netistä jatkuvalla syötöllä kaikkea ihanaa mitä minunkin on pakko saada omakseni. Kaipaan jatkuvasti jotain uutta, jotain parempaa ja jotain nätimpää. En siis arvosta sitä mitä kaikkea minulla on entuudestaan? Haluan oppia tuntemaan uudestaan tavaroitteni arvon ja tajuta mitkä tavarat ovat tärkeitä minulle ja mitkä eivät.

Tähän tautiin keksin lääkkeeksi shoppailulakon! Itse itselleni asettamani lakon pituus on 6kk alkaen vuoden 2014 ensimmäisestä päivästä. Täten lakko loppuu 30. kesäkuuta 2014. Syömiset ja juomiset eivät kuulu lakon piiriin. Matkustaminen on myös sallittua. Lisäksi saan ostaa välttämättömyyksiä jos ne ovat loppu, kuten esimerkiksi dödöä, hammastahnaa ja suihkusaippuaa - eihän kukaan halua minun kulkevan haisevana hippinä? Mutta sellainen shoppailu jonka syy on "tuo olisi kiva omistaa" - on kertakaikkisen kiellettyä. Kaikkien vaatteiden shoppailu on myös pannassa.

Lakkoa on kestänyt kaksi päivää ja olen saanut itseni kiinni vanhasta ajattelutavasta jo ainakin kahdesti. Ensin aioin lentokentällä ostaa kivaa teetä vain koska se olisi kiva. Sitten pysäytin itseni ja ajattelin että tarvitsenko todella sitä teetä. Kotonakin olisi aika paljon teetä odottamassa juomista. Jätin teen kauppaan vaikka meinasin selittää itselleni että se kuuluu siihen syömiset+juomiset -kategoriaan. Tänään sitten näin yhden kirjan jonka haluaisin omakseni. Ehdin jo lähettää sähköpostia jossa tiedustelin kirjan hintaa ja saatavuutta. Vasta puolen tunnin päästä sähköpostin lähettämisestä havahduin että hei, minähän en SAA ostaa tuota kirjaa! Nyt minua nolottaa kun mietin mitä selitän sitten kun olen saanut vastauksen.. "Kiitos vastauksesta, mutta ai niin, en saa ostaa tuota."

Shoppailu on liian helppoa! Heti kun näkee jotain kivaa niin se on muutaman klikkauksen päässä muuttumassa omaksi. Elämme vaarallisia aikoja, ystävät hyvät..!


Tästä näette viimeisimmän hankintani ennen ostoslakon alkua. Ah-niin-ihana Alvar Aallon jakkara juhlavuosikuosissa. Olen pitkään himoinnut tuota ja päätin vähän juhlistaa veronpalautuksella ennenkuin saisin kärsiä shoppailulakon syövereissä. Halailen tuolia sitten kun tuntuu vaikealta. Tämä sentään on ehtaa designiä ja laatua parhaimmillaan. Tämä olkoon symbolina uudelle elämänvaiheelle.

8 kommenttia:

  1. Mielettömän hieno jakkara! Tsemppiä lakkoon! Itse olen onnistunut vähentämään ostareilla, kirppiksillä ja alennuksilla ravaamista, mutta nykyään se aika tuhlaantuu fillariosien speksaamiseen ja verkkokaupoissa surffailuun, kun pitää saada parempia ja kevyempiä osia. Sairaus on tämä grammanviilauskin.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jakkarakommentista ja tsempeistä! :)
      Olet siis antanut shoppailulle uuden peitenimen - grammanviilauksen? ;) Voisinko minäkin kutsua vaateshoppailuani öö tyyliviilaukseksi? :D

      Poista
    2. Kai niinkin voisi sanoa. :D
      Ja mitä vaivaa näenkään osien punnitsemisessa: Otan ne mukaan ruokakaupalle ja laitan hedelmävaa'alle. Kerran tuli kauppias paikalle ja kysyi ovatko osat öljyisiä. Kieltävästi vastattuani se vaan käveli pois. Pitäis kai ostaa oma keittiövaaka. :P

      Poista
    3. Oho, rispektii moiselle omistautumiselle!! :D

      Poista
  2. Kuulostaa aikamoiselta haasteelta :) Mites esim. mahdolliset synttärilahjat, laitatko jonkun muun ostamaan ne vai tarjoatko jotain juotavaa tai syötävää? Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullapa oli hyvä kysymys, otan tämän unohtuneen asian esille seuraavassa postauksessa. :)

      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Minusta on hienoa, että haluat aidosti oppia iloitsemaan siitä, mitä sinulla on jo nykypäivän kulutushysterian aikana :) Uskon, että projektisi onnistuu! Ja pahana päivänä ota vaan minuun yhteyttä, niin neuvotellaan tarvitsetko oikeasti kyseistä tavaraa ;) Seuraavissa postauksissasi voisit varmaan pohdiskella vähitellen mistä johtuu, ettei mikään ikinä tunnu riittävän (esim. miljoonat kengät, johon itsekin syyllistyn)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uskomisesta! :D

      Jos löytäisin vastauksen siihen, miksei mikään tunnu riittävän, maailmani kiepsahtaisi nurin! Mutta siihen pyritään! ;)

      Poista